Toisenlaisen Springfieldin kotimainen kertojaääni
Suomenkielisiä Simpsonit-sarjakuvakirjoja alkoi ilmestyä maassamme vuonna 2007, ja tällä hetkellä niitä on kasassa jo hyvän matkaa päälle parikymmentä. Itse kirjojen lisäksi myös niiden suomentaminen eroaa televisiosarjasta melkoisesti.
Käännösteosten takana on mies nimeltä Henrik Laine. Hommaan kuulemma pätevöittää "populaarikulttuurille hukkaan heitetty elämä", mikä toki kuulostaa vaatimattomalta puheelta jo siinäkin valossa, että Laine on ollut kustannusalalla vuosia ja julkaissut muutaman oman kirjankin.
Ja toki Laine on myös Simpsoninsa vuosien varrella katsellut. Onko Simpsonit-sarjisten kääntäminen fanin unelmatyö?
"Monella tavalla. Toisaalta takamuksellahan siinäkin on istuttava ja nakutettava."
Vaikka hahmot ja tapahtumapaikat ovat Simpsonit-sarjakuvissa vanhoja tuttuja, lähestymistapa keltaiseen universumiin on kirjan sivuilla kokonaan erilainen kuin televisiossa. Sarjisten tarinat rönsyilevät usein kauemmas todellisesta elämästä kuin telkkarisarjan jaksot, mikä näkyy toinen toistaan uskomattomampina juonenkäänteinä. Laine vertaa sarjakuvien kertomuksia Kauhujen talo -jaksoihin, joissa Simpsonien tavaramerkiksi muodostunutta realismia taivutellaan halloweenin hengessä.
"Jaksot on - ainakin parhaat - juurutettu todellisessa maailmassa toimimiseen ja enemmän tai vähemmän kurantteihin tai ikiaikaisiin ilmiöihin. Sarjakuvat taas voivat käsitellä aiheitaan vapaammin. Niissä hahmot voivat elää ankkalinnamaista elämää, jossa saattaa tapahtua mitä tahansa. Voidaan ottaa fantastisempia elementtejä ja hakea tämmöistä Treehouse Of Horror -lähestymistapaa. Se on itse asiassa ihan hauskaa. Olisihan se tylsää, jos sarjakuvat pyrkisivät noudattamaan samaa rakennetta ja samanlaisia aiheita kuin sarjan jaksot. En usko, että ne olisivat silloin niin suosittuja."
Myös käännöstyö on luonnollisesti hyvin erilaista kirjojen ja television välillä. Sarjakuvaa suomennettaessa ei yleensä tarvitse tiivistää tekstiä, jolloin alkuperäisestä materiaalista jää enemmän jäljelle kuin hektisessä ruututekstissä, josta väistämättä jää informaatiota pois.
"Kyllä tässäkin on tietysti merkkimääräaspekti, mutta se ei ole missään tapauksessa muodostunut ongelmaksi. Televisiokääntäminenhän on sitä haiku-runoutta - useimmiten briljanttia", Laine myöntää.
Ja vaikka sarjakuvien suomentamisessa käyvät vain harvoin kuplat ahtaiksi, yksi haaste on ja pysyy: Simpsonien nokkelat kielikuvat ja helposti ohi viuhahtavat yhteiskuntaviittaukset. Laine kertoo arvioivansa jokaisen sanaleikin ja pyrkivänsä säilyttämään ne mahdollisuuksien mukaan. Jos kasku ei taivu sellaisenaan suomeksi, saattaa tilalle löytyä vastaava, yhtä hyvin toimiva heitto. Erilaisia viittauksiakaan Laine ei hevillä jätä huomioimatta.
"Olen tehnyt semmoisen periaatepäätöksen, että pyrin löytämään ne 99-prosenttisesti. Jos jotain viittausta ei voi käyttää, etsin kuitenkin jonkin angloamerikkalaisen viittauksen - ei niin, että laittaisin vaikka suomalaisia henkilöitä siihen. "Ottaa ritolat" lienee yksi niistä harvoista, joita olen laittanut."
Lähestymistapa on hieman tiukempi kuin Simpsonien televisiosuomentajalla Sari Luhtasella, joka uittaa käännöksiinsä milloin Kauppalehteä, milloin Korvatunturia. Telkkarissa tosin asioiden täytyy aueta yleisölle nopeammin, sillä yhtä kohtaa ei voi pysähtyä lukemaan kuten painettua tekstiä.
"Simpsonithan on niin televisiosarjana kuin sarjakuvinakin kommenttiraitaa amerikkalaiselle kulttuurille. Oli se sitten ruokaa tai meille obskuureja viihdyttäjiä, täytyy keksiä jotain, joka on jollain tavalla relevanttia ja toimii siinä yhteydessä. Totta kai elämme, miten sen sanoisin, monikansallisessa viihdemaailmassa, ja monet näistä ovat ihan tuttuja suomalaisille. Ainakin, jos puhutaan Simpsonien heavy user -porukasta", Laine pohtii.
"Suurin haaste tässä on se, että Simpsonit on monelle niin rakas brändi - brändi hyvässä mielessä. Helppous on siinä, että on itse kasvanut Simpsonien kanssa ja seurannut sitä melkein parikymmentä vuotta."
Teksti ja kuva: Mikko. Julkaistu Simpsonit.orgissa 9.7.2009.
Katso myös
|
